Toinen ammattini on toimittaja. Olen viimeisen 14 vuoden ajan joko opetellut kysymään asioita, tai kysellyt niitä päivät pitkät. Kysyminen on siis minulle helppoa. Kaikille ei taas tunnu olevan helppoa se, että heiltä kysytään.

Olen huomannut tämän viime aikoina erityisesti deittisovellus Tinderissä ja vähän sen ulkopuolellakin, niillä deiteillä käydessäni. Kerron pari esimerkkiä.

Eräänä viikonloppuna olin oikein mukavilla treffeillä komean miehen kanssa hyvässä ravintolassa. Kaikki sujui mielestäni mallikkaasti. Jossain vaiheessa iltaa kuitenkin havahduin siihen, että tenttasin mieheltä, onko tämä salakuljettanut Thaimaassa myymänsä jalokivet sinne ja onko hän näillä rahoilla matkustanut myöhemmin Suomeen. Tällä kertaa en saanut selkeää vastausta. Treffejä ei myöskään uusittu.

Toisella kertaa taas mies kertoi työskentelevänsä sotakirjeenvaihtajana Afganistanissa ja Irakissa. Kiinnostuin kovasti, koska olen asustellut ja tehnyt toimittajan töitä Kabulissa 2010-11, eikä usein tule vastaan ihmisiä, jotka olisivat myös. Kysyin missä mies oli Afganistanissa majaillut ja kävi ilmi, että hän olikin ollut Usan armeijan palkkaamana maan sotilastukikohdassa kerran vuonna 2014. Hän kuitenkin tituleerasi itseään journalistiksi, jonka toki kyseenalaistin, sillä kovin objektiivista sisältöä hän tuskin on tuottanut. Mies suuttui. Lopuksi hän kuvaili minua sanomalla: ” You are weird as fuck.”

Ja näin syntyi tämän blogin nimi.

Kysyminen on johtanut minut monesti mielenkiintoisten ihmisten ja asioiden pariin. Toisinaan hankaliin tilanteisiin, mutta useimmiten positiivisiin lopputuloksiin. Aion kysyä jatkossakin.

Ja täällä aion kirjoittaa elämästä, sellaisena kuin se minulle on. Onko kysyttävää?